Sen jälkeen, kun muiden eurooppalaisten joukossa, myös suomalaisille alkoi selvitä, minkälaisin kepulikonstein ja tietoisesti muunneltua totuutta ja suoranaisia valheitakin esittäen, Kreikka keplotteli itsensä mukaan euro-alueeseen, on järjestelmää muutettu moneen otteeseen. Euro-järjestelmä on jo nyt muuttunut sellaiseksi, että voi kysyä, kuinkahan moni nykyisistä euro-maista olisi ollut halukas edes liittymään moiseen systeemiin, jos alkuperäissäännöt olisivat olleet sellaiset, kun ne nykyisin ovat. Ja näyttää siltä, että muuttumisvauhti kaiken aikaa kiihtyy, niin että hitaammatkin hengästyvät ja tuiki tuntemattomaan ja todennäköisesti myös huonompaan suuntaan ollaan menossa. Ja vaikka kaikkialla vakuutetaan, että euroalueen sääntömuutoksia tehdään euron pelastamiseksi, muutosta näytetään rakennettavan vain ja ainoastaan – ei suinkaan euron ja eurooppalaisten hyväksi, vaan – tyydyttämään kaikkivoipaisia markkinavoimia, joiden…

Kreikalta vaadittavat vakuudet ovat olleet pitkään otsikoissa. Jyrki Katainen oli jo edellisen hallituksen valtiovarainministerinä ajamassa niitä ja demarit kehittelivät aiheesta jopa vaalilupauksen ja hallituskysymyksen. Periaatteessa on toki kunnioitettavaa, että vastaa huutoonsa ja pitää kiinni kansalle vaaleissa annetuistaan lupauksista, mutta ovatko nyt saadut Kreikka-vakuudet lähelläkään niitä mielikuvia, joita kansalaisille vaaleissa ja hallitusneuvotteluiden yhteydessä vakuusvaatimuksista syntyi? Olettaisi, tai ainakin toivoisi, että tässä historiallisessa tilanteessa voisi suomalaisena yhtyä pääministeri Kataisen ja valtiovarainministeri Urpilaisen iloon, jota he ainakin julkisesti osoittivat, kun ottivat kantaa saavutettuun lopputulokseen. Saihan Suomi läpi Kreikan lainoille vaatimansa vakuudet. Syystä tai toisesta, näin ei kuitenkaan ole. Minkäänlaisia tyytyväisyyden ilmauksia – mistään riemusta puhumattakaan – ei ole havaittavissa. En tiedä kuinka moni…

Niin surkuhupaisaa kun se kansalaisen silmissä onkin, kysymys on melkoisen naiivista sinisilmäisyydestä, kun pääministeri Katainen, euromaiden huippukokouksesta palatessaan, hyväuskoisesti ilmoittaa, että Suomi on saavuttanut tavoitteensa vakuusvaatimuksissaan. Eli antaa ymmärtää, että Suomi on saamassa ne suureen ääneen vaatimansa vakuudet Kreikalle myönnettävistä lisäluototuksista. Toisaalta, varsin arveluttavaa on myös se, jos mainitun euromaiden huippukokouksen jälkeen esitetyt vakuuttelut vakuuksien läpimenosta johtuisivat ministeriportaan itsesuojeluvaistosta. Joka taas olisi seurausta ennen eduskuntavaaleja sekä hallitusneuvotteluissa puhutusta suoranaisesta palturista. Toisin sanoen väite, että kysymys ei olisikaan poliittisesta teatterista, jota näytellään vain Suomessa suomalaisten veronmaksajien lepyttämiseksi tai peräti hämäämiseksi, ei kansalaisia vakuuta. Myönnän, että puhutun ja toisaalta jopa kirjoitetunkin sanan ymmärtämisessä löytyy myös Piruparalla aika ajoin parantamisen varaa. Näin ollen…

Tämäkin näköjään piti nähdä. Eli se, että pääoppositiopuolueen kannattajat ovat hallituksen tekemien ratkaisujen linjoilla suuremmalta osalta, kuin yhdenkään hallituspuolueen kannattajat konsanaan. Sen osoitti Helsingin Sanomien äskettäin tekemä tutkimus, joka näyttää, että perussuomalaisista peräti 63 prosenttia piti hallituksen tiukkaa asennetta euromaiden tukemiseen täysin oikeana päätöksenä. Seuraavina tulivat Sdp (47 %), Vas. (44 %), Kokoomus (43 %). Vihreiden kannattajakunnasta, tukea hallituksen tiukalle linjalle – siis täysin oikeana päätöksenä – annettiin ainoastaan 30 prosentin volyymilla. Kun näkemysvalikoimaan lisättiin vaihtoehtona kohta: ”Osin oikea päätös”, prosenttiluvut alkoivat näyttää jo aivan toisennäköisiltä. Silloin kaikista vastaajista peräti 86 prosenttia piti hallituksen tiukka linjaa joko täysin, tai ainakin osittain oikeana päätöksenä. Mielenkiintoista oli myös se, että ainoastaan 10…

Viime tiistaina, tällä samalla palstalla, hämmästelin herrain teiden tutkimattomuutta ja kyselin, että missä oikein mennään, koskien pääministeri Mari Kiviniemen koottuja selityksiä tulkinnoista, joita tämä oli tehnyt euromaiden huippukokouksen tekemistä vakausrahastopäätöksistä.   Asiaa ihmeteltiin myös eduskunnassa, vaalikauden viimeisessä täysistunnossa, kun pääministeri vastasi vasemmistoliiton aloitteesta tehtyyn välikysymykseen.   Eivät asiat Kiviniemen selittelyistä selvinneet – päinvastoin. Kiviniemi tuntui pysyvän väitteessään, että Suomelta ei edellytetä takausvastuiden kaksinkertaistamista, vaan Euroopan rahoitusvälineen todellista lainanantokykyä voidaan kasvattaa myös muilla keinoin. Mitä ne ovat? Sitä pääministeri ei tiennyt tai ainakaan ei suostunut kertomaan. Kun euromaat ovat kuitenkin päättäneet, että ERVV:n lainanantokykyä nostetaan 250 miljardista 440 miljardiin euroon ja se tapahtuisi nimenomaan euromaiden antamin lisävakuuksin, niin mitä pääministeri Kiviniemen…

Tutkimattomia ovat herrain tiet! Ja herroiksi, tässä nimenomaisessa, yhteydessä ymmärretään kaikki tasavallan varsinaiset valtaapitävät eli niin kutsutut ”hallitusherrat” – asianomaisen sukupuolesta riippumatta.   Jo tuosta alusta lienee pääteltävissä, että pääministeri Mari Kiviniemen edesottamusten aktiivinen seuranta ja analysointi jatkuu. Se johtuu tasavallan hallituksen kansalle tarjoamista tulkinnoista, joita Kiviniemi on tehnyt, euromaiden huippukokouksen tekemistä vakausrahastopäätöksistä.   Kun julkisuuteen – hallituksen toimesta – uutisoitiin tieto, että huippukokouksessa ei päätettykään korottaa vakausrahaton takausvastuita, mielessä kävi ajatus, että eipä ollut pääministerillä kummoiset neuvotteluvaltit menetettävänä, kun tuli arvostelleeksi oppositiota tietovuodosta ja sen myötä epäisänmaallisuudesta. Jos kanta on ei, niin se on. Ei siinä paljon neuvoteltavaa ole.    Mutta, mutta! Asiat eivät aina ole sitä miltä ne…

Niin on, jos siltä näyttää, sanoo vanha ja koeteltu viisaus. Ja ihan äskettäin eli alkuviikosta, mitä ilmeisimmin näytti siltä – mikäli Kauppalehden julkaisemaan uutiseen on luottamista (ja miksi ei olisi) – että tasavallan valtiovarainministeri Jyrki Katainen oli sitoutumassa Irlannin tukemiseen, vaikkei tuntunut edes tietävän rahoitustuen ehdoista. Uutinen näet kertoo, että viime sunnuntaina Katainen marssi suomalaisten toimittajien eteen Brysselissä kertomaan uutista, että EU-ministerit ovat sopineet Irlannin rahoitustuen ehdoista. Suomalaisesta näkökulmasta kaikkein olennaisin kysymys tietenkin kuului: Kuinka suuri on Suomen osuus? Kun asiaa ministeriltä tiedusteltiin, tämä itse asiasta kuultuna yksiselitteisesti näytti ilmoittavan, ettei hän vaan tiedä??? No, erinäisten vaiheiden jälkeen – johon kuuluivat VM:n virkamiehen lonkalta heittämä arvio alle miljardista eurosta, toimittajille…